Kto geroi etoi poovjesti?
Vastaus: Shilin… j.n.e.
Ja koska oppilaat olivat valmistetut ikäänkuin papukaijat, osasivat he tietenkin lyhyesti jätkyttää tarvittavat vastaukset. Näin kului vain pari kolme minuuttia ja samalla kello soi. Kenraalikuvernööri lausui nyt istualtaan: davoljno — jo riittää! Ja kääntyen opettajaan sanoi olevansa hyvin tyytyväinen siihen mitä oli kuullut sekä käski adjutanttinsa (mustapartaisen parooni von Kothenin) tulkita hänen "tunteensa". "Venäjäksi eivät ymmärrä", kuulesti minusta adjutantti mutisevan.
— No, sanokaa se heille heidän kielellään! komensi Bobrikoff.
Adjutantti sopersi huonolla suomenkielellä ja ikäänkuin häpeissään että täytyi tällä kielellä esiintyä:
— Kenraalkuvernöri tahto sanoa että hän on teiden kanssa hyvin tytyväinen!
Yksi oppilas, joka ei ollut viitannut, oli herättänyt hänen ylhäisyytensä huomion, ja Bobrikoff alkoi tiedustaa, eikö tämä mitään osaakkaan.
— Hän on hyvin heikko, hyvin heikko oppilas! kuulin ryssänopettajan selittävän (oppilasparka istui kalpeana ja häpeissään — vähemmästäkin!).
— Millä kielellä te täällä opetatte venäjää! kysyi Bobrikoff.
… En saanut selvää, nakkasiko opettaja tässä paikassa hätävalheen vai ei.