— Milloin hän on tänne muuttanut?
— 1 päivä helmikuuta.
— Siis päivää ennen minua. Ja koko talo on autio päivillä?
— On. Aamulla käyn sitten herran huoneen siivoamassa ja uunin lämmittämässä. Ja kengät kiilloitan. Mutta minä tulen vasta kello 9.
— Ja minä kun menen ulos koululle kello 8:lta, niin jäävät kengät kiilloittamatta?
— Niin jäävät, sanoi tyttö tyynesti, tietämättä muuta neuvoa.
— Entä lamppu?
Tyttö haki kylmillejätetystä salista lampun, jonka kupu oli rikki. Läksin kaupungille otettuani tytöltä lupauksen että hän aamulla kävisi huoneeni hyvin lämmittämässä. Huoneessani oli jo nyt niin kylmä että hengitys näkyi…
3 p. helmikuuta.
Ja minun pitäisi alottaa auskulteeraamiseni? Mutta nämät ulkonaiset olosuhteet tekevät sisällisen ihmisen siihen yhä enemmän vastenmieliseksi.