Kerran minä ilmoitin että äidille tulee pikku lapsi.
— Mistä se tulee? kysyi Maila uteliaasti. Luuletko että minä vastasin vanhan tavan mukaan että äiti muka löytää lapsen saunan lattian alta t.m.s. Ei, vaan minä ainoastaan painostin että äidille tulee ja vain sentähden ettei Maila ymmärrä, jätin sanomatta että äiti itse tekee lapsen isälle (kuten kansa sanoo). Mirjam! Sinun ei tarvitse luulla etten minä kiitollisuudella vastaanottaisi — kolmattakin tyttöä. Tietysti poika olisi henkisiä haaveitani likempänä, mutta eihän noita tyttöjäkään joka mies saa ja sentähden ne, varsinkin pieninä, ovat sokeria suolan päälle. Kyllä lastensaanti on jotakin erinomaista, sano sinä mitä tahansa.
Lapsissahan me uudestaan elämme oman itsemme. Jospa sen muistaisimme silloin kun väsymme oman heikkoutemme takia.
Oi, elämän murhetta emme saa päästää myrkyttämään lyhyttä vaellustamme maan päällä!
Ilo, ei kevytmielisyys, vaan siveellisiin saavutuksiin perustuva ilo, on parempi kuin tuo ikuinen mököttäminen ja kaikkeen kyllästyminen.
Mutta se riippuu eräästä salaisuudesta — terveydenhoidosta.
Jos sinäkin…? niin et… Te sisarukset olette mököttäjäsukua, jonkunlaisia märehtijöitä, pieninisäisiä nisäkkäitä, jotka vaativat että ihmisen terveyden pitää kestää alituisessa huone-ilmassa. Minäpä sanon: jollei teistä jokainen ala uhrata, omaa järkensä käskystä, aikaa luonnollisiin virkistyksiin, niin te, jokainen varpunen, kuolette harmajan kuoleman harmaan räystään alle. Syrjäinen sen parhaiten tietää.
Sinun täytyy vahvistua. Sinun täytyy päästää ärtyisistä hermosäikeistäsi ja kohottaa Koreliuksenkin uusi sukupolvi! Se on sinun kunnia-asiasi. Nyt et sitä jaksane ajatella, lue tämä siis sitten kun jaksat.
Oh, kuinka paljon minullakin olisi sisätyötä, vaan kuinka rakkaalta tuntuu ajella peuralla kimmeltäviä lumia. Virkisty!
Orjo.