Ja aurinko paistoi yli pakkaskiteisten peltojen ja poro sai päivän kunniaksi täyden pesuvadillisen ohrataikinaa, jota se on oppinut syömään leipäkoulussaan.
Ja onpa kuin itse taivaan Jumala tällä erää suosisi poikani maailmaantuloa, sillä juuri samassa postissa, jossa sinun kirjeesi tuli, saapui minulle kokonainen iso seteli rahaa — omaa rahaa. Tosin se tuli kovan taistelun perästä, mutta tulihan kumminkin.
Ilmoita se piltille!
Voi kuinka minua kaivelee ettei rinnoistasi heru luonnollista ravintoa sille pienelle. Sentähden kai kaikki lapsemme ovat niin herkät… Hoidatko itsesi nyt hyvin? Määrätty aika, muista se, vaikka niiltä tuntuisi. Koko sinun hermostosi vaatii korjausta. Kummallista että heti kysyt, sopiiko sinun matkustaa kaupunkiin. Tietysti saat, jos se mielestäsi on sopivaa. Ja tietysti minä varustaudun siihen että kun sanot meneväsi viikoksi, viivytkin neljä viikkoa.
Mutta siitä hyvästä täytyy sinun minulle tuoda sitä raittiusmiesten kiroamaa vaarallista juomaa, sillä minä tahdon joskus murheessa ja sairaudessa "lohdutusta ystäväin seurassa" — hymm.
Ja se tietenkin kannattaa aivan yhtä hyvin ja huonosti kuin joku muukin ylellisyys. Siinä sait!
Suostunpa suostun siis lopultakin, ja sinulle voi olla hyväksi, jos vain lapsen suhteen raahdit lähteä — nythän tosin on helpoin siitä erota ennenkuin sydän tarttuu — mutta muista se että rakennuspuuhista ei tule mitään, jos me nyt rupeamme omilla varoilla paljon matkustelemaan.
Se sinun unelmoitu oma kotisi? Yhden asian vain tiedän varmasti tällä kertaa: Sinä sait minulle pojan ja minä ylistän sinua ja suutelen sinua hengessäni. —
Orjo.
P. S. Hänen nimensä! Keijo Varjomo? Sortimo Sotavalo? Sano sinä!