Voi jos sinä vahvistuisit ja saisit oikean ryhdin. Eihän elämä valittamalla parane ja murhe syvä raatelee jokaista, usko minua. Kunpa sinä luottaisit, luottaisit minuun ja lähentyisit minua silloin, kun olen muka kaikista kauvimpana. Mirjam. Koeta ymmärtää että synkkämielisyys saa minussa vallan kokemusten perusteella ja minä — pelkään sinua aivan luonnollisista syistä samalla kuin itseäni ja omaa mahdottomuuttani. Suren! Mutta jos sinussa olisi ryhtiä, niin minä olisin onnellisin ihminen.
Makaa nyt rauhallisesti äläkä mieti mitään meistä ja Syrjäkorvesta.
Ja sitten kun vahvistut jaloillesi, ala liikuskella siellä
Suopungissa — siellä, sillä täällä harakatkin nauravat sinun pihalla
käynneillesi.
Suudelma
avio-ukolta.
26.
Pojan nimeksi pantiin Jormo Tähtikajo. Olipa se juhlailta, jolloin piltti tuotiin Suopungista Syrjäkorpeen. Pienet tytöt kävivät kilvan kurkistamassa koriin ja Maila esiintyi kuin mikäkin pikku äiti veljensä suhteen huolehtien sen kapalosta ja tuttipullosta. Orjo oli juuri saapunut kotiin monen penikulman poromatkalta pitkin viimaisia järvenselkiä, joilla kova pakkanen pani jäät ulahtelemaan.
Mirjam näytti hänen mielestään kalpealta, mutta kuten ennenkin synnytysten jälkeen, miellytti vaimo ulkonaisesti miestä.
— Niinhän sinä taas olet kuin nuori tyttö! kuiskaa aviomies, kun lapset jo nukkuvat ja Mirjam on hiipinyt miehensä luo.
Mirjam nauttii uinailevin silmin miehensä hellyydestä.
Äkkiä vaimo säpsähtää.