— Mutta se on. Ja jääpi. Ja on aina ollut.
— Mutta minä en jaksa. Minä hyppään koskeen. Kun ajattelen mitä kaikkea taas on läpikäytävä… Oih!
— Muista silloin Mirjam, kuinka paljon mies kärsii naisensa vuoksi henkisesti.
— Se ei ole mitään siihen verraten!
— Se on. Ja se se juuri onkin.
— Mutta miksi, miksi hyvä Jumala minun pitää…? Pelasta minut tästä, vapauta minut tästä.
— Rakas ystävä, tyynny nyt. Eletään päivä kerrallaan. Ja usko minua että et yksin kärsi me kärsimme siitä molemmat. Mutta muistathan sinä sen ihanan kesäyön…
— Älä puhu siitä. Älä puhu…
— Tässä ei ole mitään muuta pahaa kuin että sinä yhtä vuotta liian varhain nyt tulit tuohon tilaan.
— Mutta sen me päätämme Orjo että tämän jälkeen ei saa tulla yhtään lasta. Ei yhtään! Ei milloinkaan!