— Mirjam, älä tee syntiä!
— Minä en olisi tahtonut vielä.
— En minäkään.
— Se sattuu niin äärettömän sopimattomasti. Minä olen niin vihainen, niin vihainen että tahtoisin lyödä koko maailman murskaksi!
— Me otamme sen sittenkin kiitollisuudella vastaan, Mirjam kulta.
— Helppo sinun on sanoa! Helppo teidän miesten on sanoa. Hyi kuinka minä inhoan miehiä!
— Mutta sinähän olet aina sanonut että kadehdit miehiä?
— Niin kadehdinkin. Siksi inhoankin. Sinä pääset nytkin huviretkelle — minun täytyy matkustaa kuin kuritushuoneeseen.
— Sellainen on naisen kohtalo!
— Naisenko kohtalo? Sen ei tarvitse olla sellainen. Kuuletko, sen ei tarvitse!