Oh! millainen autio juhannusyö hänelle tulikaan. Koko Suomen kansa viettää sydänjuhlaansa, mutta hän, aviomies, saa tässä istua metsäkivellä ilman naista, ilman omaansa, ilman ketään, joka hänestä välittää…
Ja Orjo ajaa hurjasti takaisin ja hiipii nukkumaan.
* * * * *
Mies on tuntikauden levännyt horroksissa, kun kärryt jyrisevät aivan hänen akkunansa alla ja alaslaskettujen verhojen lomitse hän näkee vilahduksen nuoresta naisesta, joka korkea, kaunis, muodikas hattu päässä hypähtää keveästi alas kärryistä. Hänen edellään kantaa joku rippikoulupoika pientä koria hyvin varovaisesti käsivarsillaan. Kolkutetaan ulko-oveen, palvelijatar rientää avaamaan, tulijat pääsevät saliin, jossa pari lapsista nukkuu hoitajattaren kanssa. Sitten on kaikki hiljaista. Orjolla on sydän kourassa, hänen aistimuksessaan väikkyy tyttömäisen nuori nainen, joka naurahtelee iloisesti, jonka huulet ovat punaiset ja tuoreet ja posket hienonpunehtivat… Hän kuulee jonkun ikäänkuin kiireesti riisuutuvan viereisessä huoneessa; seuraavassa silmänräpäyksessä rasahtaa ovi ja sulkeutuu samalla, mutta sisään on pujahtanut joku — ja yhtäkkiä se ruusuhuulinen olento sukeltaa hänen luokseen, painautuu lämpimästi häntä vastaan…
— Oi Jumala! kuiskaa aviomies, tämähän on sittenkin onni, sulo, hurma, kaikki kaikessa, ainoa auringon alla… Oma vaimoni!!
— Oma mieheni! kuiskaa Mirjam. — Nyt minä tulin!…
31.
Aviomiehen pöytäalmanakasta löydämme seuraavat muistiinpanot:
Heinäkuu.
1 päivä: Yksin yli järven — Korpilinnalleni.