Poro harppaili vilkkaasti, sen kaareilevien sarvien varjo liiteli kuin monipäinen kummitus pitkin tien kallasta, tiuvut helisivät kileän kirkkaasti ja kevättä tuoksuva hanki kimmelsi miljoonina salaperäisinä jalokivinä.
Korpilinna kohosi heidän eteensä kuin satulinna kuutamon sylistä…
— Näinkö suurenmoinen koti Mirjamilla ja sinulla on? huudahti tyttö.
— En ollut tällaista kuvitellutkaan. Totta tosiaan!
— Ole hyvä ja astu sisään!
Mirjam juoksi avopäin portaille ja huusi iloisesti tuleville:
— Onko Oihonna siellä?
— On, on, terve! kuului vastaan hyökkäävän siskon ääni. — Kuule
Mirjam: minäkin tulin porolla!
* * * * *
Mirjam otti huostaansa Oihonnan, ja usein yksin maatessaan huoneessaan kuuli Orjo sisarusten puhelevan myöhäiseen yöhön saakka.
"Se nyt on sitä heikäläisten rupatusta", arvosteli mies itsekseen.