He olivat pitkän aikaa ääneti. Orjolla teki mieli mainita jotakin, mutta hän ei kertonut mitään.
Hän sanoi ainoastaan:
— Taas sitä tullaan kotiin. Mikähän ne kaikki työt siellä… Minulla olisi niin hirveästi tehtäviä, kattojen maalaukset, ovien ja akkunain maalaukset, pihan raivaukset. Ja kohta pannaan koko talo nurin, kun aletaan lattioita ja laipioita korjata. Pitäisi tässä kalastaakkin. Mikähän tästäkin kesästä tullee. Se kai menee vilahtamalla vaan.
Vielä hän lisäsi:
— Taitaa tulla levoton kesä. Mirjam ja lapset saavat siirtyä muutamiksi viikoiksi saareen.
— Sinäkö jäät yksin Korpilinnaan? kysyi Oihonna hajamielisesti.
— Niin kai, vastasi Orjo.
Hänestä tuntui jollakin tavoin turvalliselta että Mirjamin sisko tuli heidän perheensä jäseneksi. Oli hänellekkin, Orjolle, mielen vaihteeksi. Itse hän sitä ihmetteli.
— Mitä sinä Oihonna tyhjää kiirehdit maailmalle?
— Ei, kyllä minä lähden juhannuksen jälkeen, sanoi tyttö.