— Mikä nyt?
— Nenäsi on maalissa!
— Se ei ole ensi eikä viime kerta. Kohtahan sauna joutuu, arveli lankomies.
Hän hieroi kuitenkin kasvonsa puhtaiksi kylmällä vedellä ja sanoi sitten:
— Housujani minä tässä en rupea pesemään. Työmies on työnsä karvainen.
He saivat saaren rannasta seitsemän haukea. Oihonna käänsi päänsä pois joka kerta kun Orjo tarttui puukkoonsa pistääksensä hauvin kuoliaaksi. Ilta-aurinko välkkyi niin somasti laineilla, jotka aivan kuin opettelivat liikkumaan talven kangistuksesta päästyään. Pajupensaat rannalla näyttivät jollakin tavoin houkuttelevilta.
— Voi, eikö käväistä saarella? ehdotti Oihonna.
— Käväistään vaan.
Äänettöminä kävelivät he ylös leveätä polkua pienten majojen luo.
— Tiedätkö Oihonna että tämä polku on Mirjamin ja minun raivaama.