Seuraava yö.

Oihonna ja Orjo ovat olleet kylän herrain ja naisten seurassa. On leikitty ulkoilmassa avaralla nurmipihalla ja oltu hurjalla tuulella. Oihonna on ollut leikin kuningatar ja Orjo leikin kuningas. Sillä molemmat ovat mainioita kilpajuoksijoita eivätkä helposti antaudu kiinni. Molemmilla taipuu ruumis äkkikäänteissä, molemmilla on vahvat keuhkot. "Te olette pulska pari", ovat muut kilpajuoksijat tunnustaneet. Oihonna on johtanut uutta leikkiä "Kolmas pyörä pois" ja nauranut sydämensä pohjasta. Orjo on tuntenut itsensä tänä juhannusiltana kymmentä vuotta nuoremmaksi, jollei vieläkin nuoremmaksi kuin silloin kun hän meni kihloihin Oihonnan sisaren kanssa. Jospa hän silloin olisi ollut näin vahva! Näin elämänhaluinen ja seuravilkas? Ja jospa hänen eteensä silloin olisi sattunut noin komea tyttö —!

Hän ei voi olla ajattelematta Oihonnaa. Oihonna on — sen hän huomasi vasta ulkoleikissä — hurmaava. Kummallista ettei hän sitä ennen ole huomannut! Kyllä hän on tiennyt että kälytyttö on nuori, mutta ei hän ole ennen tiennyt että hän myös todella voi viehättää miestä. Hän on pitänyt häntä kiukkupäisenä, rumanpuoleisena tyttönä — ja nyt yhtäkkiä? Valkoinen leninkikö, valkoiset jalkineetko — nuo neitseellisesti ulospäin ponnahtelevat jalatko sen tekevät? Ei — he kuuluvat sielullisesti, salaperäisesti yhteen — hän ja Oihonna — siitä tämä kasvava kiintymys.

Orjo on salaisesti huumeissaan ja äärettömän onnekas ettei Oihonna ole mitään huomannut toisen yön nukkumisesta. Ettei hän siitä ole puhunut alakerroksessa eikä pyytänyt uutta yösijaa.

He astuvat taas yhdessä Oihonnan huoneeseen ja menevät pohjan valoisan akkunan eteen.

Ja Orjo alkaa puhua.

Hän puhelee nyt Mirjamista. Uskoo Oihonnalle nykyiset huolestuneet tunteensa Mirjamin suhteen. Mainitsee muutamia piirteitä Mirjamissa. Selittää, millä tavalla Mirjam on häneen vaikuttanut. Koko hänen elämäänsä! Ja mitä siitä olisi voinut tulla, jos Mirjam olisi ollut vähän toisenlainen. Edes vähänkään…

— Miksikä menitte naimisiin? sanoo Oihonna.

— Niin, miksi! sanoo Orjo alakuloisesti. — Tiedätkö, Oihonna, minun piti joutua onnellisimpaan avioliittoon — juuri minun — minulla oli siihen edellytykset…

— Ja minä luulen, Orjo, sanoi Oihonna jollakin tavoin pidättäen itseään, että sinunlaisesi miehen kanssa ei kestäisi kukaan muu kuin — Mirjam.