Nuoren rouvan silmissä välähtää, hänen jokainen hermonsa värähtää.

— Odota, kuiskaa hän ja juoksee keittiöön.

Kun huoneessa taas on hiljaisuus, hiipii Mirjani miehensä viereen, naurahtaa ja hymyillen kietoutuen miehensä syleilyyn sanoo:

— Jos ei Leijoa olisi…

— Niin meidän elämämme ei olisi minkään arvoinen, sanoo mies.

— Lastahan minäkin tahdoin, puhuu Mirjam uinaillen, mutta sitä minä olen ruvennut miettimään, miksi miehet pääsevät helpommalla.

— Tahtoisit tietysti olla mies?

— Tahtoisin! Voi, kyllä se olisi ihanaa!

— Vaikka et tiedä miehen kärsimyksiä?

— Pyh!