Oisit sinne tyytynyt, Siellä oisit vielä nyt Viiman lailla liitämässä, Tuulen kanssa kiitämässä!
Siellä vain sun onnes ois, Sieltä kaihot oisi pois, Etkä tuntis maailmata — Sivistyksen laatimata.
Etkä tietäis kuinka on Neidon sydän rauhaton, Kun se lentää lemmen mailla, Aina, aina yhtä vailla…!
Lähde siis jo kotihin, Liidä laelle tunturin, Siellä pohja puhaltaapi, Poskes jälleen ruusut saapi!
Siellä silmäs kirkastuu, Vartes nuori norjistuu — Siellä sun on tuttu seura: Tundran tuuli, pulkka, peura!
Iltalaulu pohjanmaalla.
Vaipui jo hetkeksi vaarojen helmaan Päivätär hohtavan Pohjolan yön, Aallot ne uinahti sileten pintaan Syvien vetten päilyvän vyön…
Hiljaa, oi katso, siellä hän nukkuu Kuin punapumpulin peitossa vain! Hengitys vienona tuoksuna huokuu Salmia, saaria uinuttain.
Pappilan tiellä.
Pappilan tiellä on punainen silta Ja korkea kuusikko-mäki Muistatko, muistatko, kesä- oli ilta Ja kukkui se kultainen käki?