Taivaalla on kummat tulet ja sikermiä monta — Maailmassa on mustat yöt ja monta onnetonta.
Ihmislapsi illan tullen tähtien tarhoihin huokaa: Oi te tähdet ikuiset, lepo mulle suokaa!
Ei voi tähdet lohduttaa, ei tietoa mulle antaa: Miksi olen syntynyt ja minne mun kohtalo kantaa?
Taivaalla on kummat tulet ja sikermiä monta — Maailmassa on mustat työt ja monta onnetonta.
Inarin immelle.
Tyttö tumman tunturin, Impi inhan Inarin, Miks et jäänyt Pohjolaasi, Miksi heitit kotomaasi?
Eikö taivas Lapinmaan Vielä muistu mielees vaan, Eikö tähtein öinen valo, Eikö revontulten palo?
Siellä sullen lasna jo Soitti aallon huuhtelo, Kun sa rantakoivun alla Istuit nurmen kumpuralla.
Siellä hongat humisi, Lumikummut kumisi, Kun sa riensit pulkassasi Nimikolla porollasi?
Eikö mieles sinne vie, Minne hupis heitit sie: Illan hennot sounti-hetket, Virran hurjat koskiretket!