Rantakoivu, ritvakoivu, Tuuletarten tuutima, Vienon illan vilvehessä Voi, kuin sua lemmin ma!
Sinä mulle riemujani Kesä-illoin soittelit Sinä mulle murheitani Syksy-öinä säistelit!
Rantakoivu, lemmenkoivu, Suomen surumielen puu, Riemun ritva, kaihon katve, Kauniimpi kuin kaikki muu!…
Muu se täällä maailmassa Murtuu, jäähtyy, unhoittuu — Eipä murru muistoistani Kotirannan koivupuu!
Kotoa pois.
Ja koski se kohisi hiljakseen Kuu poikanen kotoa lähti, Ja hongat ne huuasi taivaalleen Ja ilmeni illan tähti.
Hän ajeli kankaalla yksin vaan Ja kyynel sen silmässä hohti, — Hän ajeli matkalle maailmaan, Sen outoja oloja kohti.
Niin yö hänet yllätti joutuisaan Ja pimeni ilman pieli, Hän muisteli mennyttä lapsuuttaan Ja oli niin kaihomieli…
Mut aamu kun liikahti lintuineen Ja urkeni usvasta päivä, Hän palttua antoi jo tunteilleen: Pois, pois sinä huoleni häivä!
Tähtiyönä.