Lippa.

Lippa! Lippa! Voi herranterttu, Kuinka se Lippa suloinen on! Aivanhan pääni on pyörryksissä Ja tunteeni lämpö on lausumaton.

Herranterttu ja herranenaika! Ristissä käsin ma katselen vain, Kuinka hän keikkuvi loimuvin silmin Hiuksia pitkiä huiskuttain.

Mut kummallista, se kummallista Että mun lempeni kestää vaan, Vaikka hän villinä kättäni vieroo — Suudelmasta ei puhettakaan!

Hah, hellanletta ja hulivilihupsu! Kuulkaa hellintä kertomustain: Hyvää-yötä kun toivotti Lippa Hapsia hiukan sen hipasta sain!

Helmikuun-illa.

Ja niin on lauha ja lämpöinen Tämä Suomeni talvinen ilta, Ja niin on hellä ja hiljainen Tuo tuiskukin taivahilta.

Ne on keijuset keveät, pellavapäät, Jotka ilmassa ilakoivat, Ne tanssivat talven riemua näät Ja sen kauneutta karkeloivat.

Ja tanssiessaan ne laulavat vaan: Me lapsia olemme Lapinmaan, Ja meitä on sangen monta!

Nuo tuulettaret ja ilmattaret Ja satujen suopeat unettaret Ne meidän on siskojamme.