Jos väsyvi ken, me otamme sen Ja laskemme untuvapatjoillen Ja peitämme pehmoisesti!
Niin niin on lauha ja lämpöinen Tämä Suomeni talvinen ilta, Niin niin on hellä ja hiljainen Tuo tuiskukin taivahilta.
Ne on keijuset keveät, pellavapäät, Jotka ilmassa ailakoivat, Ne tanssivat talven riemua näät Ja sen kauneutta karkeloivat.
Sytytetty — sammutettu.
Sytytin, sytytin kynttilän kerran Ja annoin sen kultani käteen: "Tuossa on sulle nyt kynttilä, Jonka valossa hyvästi näkee!"
Katsoin ja katsoin, ja kultani kuiskas: "Liian sen sydän on suuri! Loimuten liekki sen leimahtelee, Vaan loppuvi välehen juuri."
Odotin, odotin seitsemän vuotta, Tarjosin kertaa toista: "Liiaksi pieni sen sydän nyt on, Ei liekki sen kylliksi loista!"
Sammutin, sammutin kynttilän kurjan En sitä sytytä ikään — Kultani silmiä valaista ei Voi maailmassa nyt mikään!
Kullan reki.
Kullan reki rakettihin rannan raitasista, Kaplahat sen kaattihin nuorista kuusosista.