Sydänmaitani ylistän, Korven karkeita oloja, Miss' ei kulttuuri kuhise Eikä eksytä edistys. — Minä rakastan risuja, Rotkoja ja korpimaita, Taajaa, tummaista turetta, Missä kontiot pesivät. Vaan en rakasta remua, Sivistyksen silitystä, Sielu näissä näivettyisi, Jos vain kauvemmin eläisi!
Rakastanpa raitapuuta, Rakastanpa öistä kuuta Tuolla korpien sylissä! Rakastanpa illan tuulta, Rakastanpa immen huulta, Sekä paljon, paljon muuta Mutta toisilla tuvilla! Tuulta tunturin rakastan, Lemmin lehtojen lemua Äyrähillä ärjyn virran, Kosken kuohuvan kupeella!
Ma lammen löysin.
Ma lammen löysin kesäisnä yönä korpea astellessa, Se silmähän siinsi kuin päilyvä helm aamun kastehessa.
Sen lammenpa rannalle majani teen ja kullan kihlaelen, Ja siellä sitten onnellisna korvessa eleskelen.
En maailman touhusta piittoa,
Vihreä oksa.
Taita, tyttö, koivunoksa, Taita aikanansa! Ennen kuin sen syksy syöpi Kalman kellallansa.
Kotihisi kädessäsi en kunnian jäljessä juokse, On mulle sulompi hiljaisuus ja pihkan ja kanervan tuokse.
Kantele koreasti, Somista sillä sun kammarisi, Somista soreasti!