Koivun lehvän lemussapa Hyvät hymnit nukkuu: Unessa silloin kuulevat, Kun onnen käki kukkuu.
Mitä käki kukkuileisi, Jollei toivojansa? Mistä immet uneksuisi, Ellei kullastansa?
Toisen oma.
Heräsin aamulla aikuisin, niin viesti se mulle tuodaan: Tuhannen tunturin toisella puolen kultani häitä jo juodaan.
Läksin ma polona pois kotoain — Oi mitä ne linnut nyt laulaa? Sitä ne linnut nyt laulelivat että toinen mun kultaani kaulaa!
Kävelin, kävelin yksiksein minä pauhaavan meren rantaa — Oi mikä tuska ja voi mikä vaiva viestiä tuota mun kantaa!
Istuin ma rannan kivelle ja katselin sinistä merta — Senpä kuohuissa seilattiin me kuutamossakin kerta!
Silmäni täyttyi kyyneliin, niin mont' oli muistoa mulla: Oi miksikä kultani kummainen et mulle tahtonut tulla?
Ja eiköhän tultuna toimeen ois vain lemmellä lämpöisellä! Kun ulkona syysyön myrskyt ne sois, Mut tuvassa haastelo hellä…
Uskotulleni.