Täällä vainen tervapurret Puhkoo vettä vellovaa, Täällä lumirinta-kuikka Laulaa virttä haikeaa.
Eipä keinu kullan purtta, Eipä liiku lintuain, Yksin yössä polo poika Lainehia laskee vain!
Suomussalmi — surun salmi, Autioiden soiden maa, Sua kuiten korven poika Kaihoissaankin rakastaa!
Muistelma ulkomaalla.
1.
Oi muistatko tuloa vieraalle maalle, Kun syreenit kukki ja sisava soi — Niin outoa mulle siell' oli kaikki, En unhoittaa sitä kevättä voi!
Ma nuorena saavuin syntymämaastain Ens kertaa ja yksin nyt maailmaan, Ja mull' oli rinnassa pelko ja kammo: "Oi minne nyt poloinen joutunenkaan!"
Vaan siell' oli vastassa ystävän lämpö Ja kohtelu hertas ja kotoinen! Ja vaikk' olin vieras ja vaikk' olin vento, Ma sain kuni sarjahan omaisten.
Ne veikaten vei minut veljeksensä Ja istutti seurahan parhaimpaan, Ja riemuiten kaikki he kyseli multa Nyt kuuluja suloja Suomeni maan.
Niin vapaasti vallan ja peittelemättä Ma kertoa sain yhä uudestaan: Kuin vuolaat sen virrat, kuin pitkät sen päivät Ja millaiset yöt tuhatjärvien maan!