Ja tuli vetten tyyneys Ja tuulten uinahdus, Ja rauetessa ruskojen Soi metsän huokaus.
Oi yö! ma silloin huudahdin, Sa yöhyt kotimaan, Kun sinut näen, niin elämä On unta mullen vaan!
Tytön rukous.
Kulta onpi ampumassa, Kullan koira haukkumassa — Minä tyttö kotisalla Varron kultaa vartomalla:
"Älä sinä kultani, älä vain, Älä ammu oravaista! Ken se kuusen latvassa Kävyt sitten maistaa?
Älä sinä kultani, älä vain Jänisparkaa sihtaa! Kenpä jänön poikasille Sitten antais vihtaa?
Älä sinä kultani kuolettaa Sinisorsaa koita! Kukas sitten sorsan pojat Uittelee ja hoitaa?"
Eipä kuullut kultani Hennon huuteloita: Palas julma saaliineen, Pyysi suuteloita.
Elokuun viime ilta.
Niin mietteissään nyt seisoo meidän metsä Syyskuutamossa hiljaa kylpiellen, Ma kotimäelläni katson, katson, Yön tyyneyttä tuota ihmetellen.