Ei kesän vihanuus oo kuiten kuollut, Jos koivua jo syksyn kultaa kelta, Ja vielä eilen näin mä täällä pääskyn, Mi viserteli riihen katokselta.
Mut mistä hiljaisuus nyt aivan outo? Ja tämä kylmä, kirkas kuutama? — On niinkuin kaiken tässä aavistaisin, Vaan niinkuin ei ois siihen sanoja…
Päiväkirjan lehti.
Kuutamossa kuljen — Kärsimystä tunnen, Rinnallani on Paino kohtalon.
Ken mua muisteleisi, Säälis, kaipaileisi, Kenpä hellä ois, Lohdutusta tois?
Ei! Nyt näen sen varmaan Tieni surun harmaan: Kuolla jos jo vois, Parempi se ois!
Kuutamossa kuljen — Kärsimystä tunnen; Rinnallani on Paino kohtalon.
Yksin olen heitetty.
Yksin olen heitetty Kuin louhirannan kukka: Eipä sen vierellä vihertele Se raitis nurmen nukka.
Aallot sille pauhailee Ja suuret tuulet ärjyy, Sitä se tumma kuuntelee Ja viluissansa värjyy.