(Neiti M:lle.)
Ma edessänne oon kuin murhamies:
Te sairaaks satuitte vain minun tähden?
Mun kiihkopuheissani kukaties
on Teidän kuumehenne alkulähde.
Kas niin. Nyt siis on Teidän vuoro —
Ma ensin kärsiä sain Teidän tautta!
Mun sielussani soitti hornan kuoro;
ei kukaan tahtonut mua auttaa…
Sellaist' on elämä! Me kaikki täällä
vain sairastella saamme toisten vuoksi.
Kun toinen parhaillaan käy ruusuin päällä
niin toiselle jo karkaa myrsky luoksi.
Pikku neiti: Vilpittömin mielin
Teitä tervehdin nyt tuskissanne:
Jos tilaisuuden saisin: kaunokielin
huojentaisin Teidän taakkoanne.
Tehköön Teidät terveeks tieto siitä
että sairautenne minuun koskee.
Omatuntoni ei mua paljon kiitä —
Sairaan ruoska terveeseen myös iskee.
28.4.1904.
KIHLOIHIN.
Kun sydän tuiki täysi on,
ken silloin osaa laulaa?
Mun riemuni nyt rinnastuu
vain rakkauteni paulaan —
"Tyttö! niin sua lemmin
etten voi kertoakkaan…"
Ja onni paisuu mun rinnassani
kuin metsälampi kevätjäiden rauvetessa…
Niin ihmeellinen viihtymys mun sydämeeni tunkee
kuin pyhyyden urkuja kuunnellessa…