EPÄTOIVO.
Sydän mykkä… Järki vaikenee…
Mit' elänyt oon — kaikki on kuin usvaa…
Ja sulo, minkä mulle annoit, on kuin valhe,
— En ymmärtää nyt taida enää mitään…
Ah armas! miks mua lemmitkään?
Miks mulle hyvä olet ollut ensinkään?
Ja miksi meidät kaksi, kohtalo
Lie yhteen saattanut, kun näin nyt jo — …?
KATKELMA.
Luonto kaunis.
Jumala hyvä —
Suruni vain
synkeä, syvä…
Katselen elämäni
meren pohjaa.
Kohtalon aallot
purttani ohjaa…
Oi mua levotonta matkamiestä,
joka en rauhaani löydä
Jersö 28.7.1904.
AVIOLIITOSSA.
Ah anna anteeks mun mustat mietteheni —
Syksyn tuulet noin ruusupensaiss' soi —
Katso pohjaan mun synkän sydämeni,
Millaiseksi luoja minut loi…
Anna anteeks… Ma olin unhoittanut:
Elämän koulu nyt vast' on alussaan.
Ma ihanteissani lienen sairastanut —
Siks, terveeks tullen, nyt kärsin vaan.
Oi anna anteeks… Ja ole mulle aina
Hellä, hellä… et sitä kadu, et!
Paina poskesi rintaa vasten, paina,
Kuule sieluni kuiskehet…