Poikanen, poikanen, lapsemme oi,
sinuthan lempemme mailmaan loi,
Sinusta nouskohon lempemme näyte,
kotimme horjuvan, köyhän täyte.
(Kajaanissa 1906.)
TUUTULAULUJA.
(Kalevalainen sävel.)
1.
Nuku, nuku poika kulta,
Äiti sulle laulun laulaa,
Isä itse laulun laittoi,
Lemmentertun pienen taittoi:
Terveisiä tervan maasta,
Suksen maasta, peuran haasta!
Siellä se isä itseksensä,
Ypö, ypö yksiksensä
Peurallansa pulkkaileepi,
Suksillansa suikkaileepi.
Peura se laukkaa lystiksensä,
Isä se itkee itseksensä — —
Äläpäs itke isä kulta
Vaikk' on poissa poijut sulta.
Täällä lapsi äidin kanssa
Muisteleepi muistojansa.
Täällä lapsi äidin kanssa
Vartoileepi vaiheitansa —
Mitäs tuosta, mitäpäs tuosta:
Pian se poika taitaa juosta,
Pian ei äiti kiinni saakkaan,
Roi, roi, roi, ei kiinni saakkaan,
Vaan jos isä itse saisi,
Kai se meitä naurattaisi.
Nuku, nuku äidin sirkku,
Isän varsa, pohjan virkku,
Höyhenkenkä, höylänlastu,
Linnunpoika, karhunpentu!
Tuu tuu, tuutilulla,
Aika on jo unen tulla!
2.
Toinen laulu kuuluu näin:
Isä se sinne yksin jäi,
Kauvas, kauvas kaukomaille
Omaa kultaistansa vaille.
Kyllä isä kyseleepi,
Mihin poika kykeneepi:
Onko terve? onko kiltti?
Onko potra pohjan piltti?
Joko seisoo? joko juoksee,
Uksen suusta äidin luokse?
Joko haastaa, joko puhuu,
Joko suomenkieltä suhuu?
Tuu tuu tuprakkaa,
Paina silmäs umpeen vaan!
3.
Pois nyt kaikki kammarista,
Poika pannaan pitkällensä,
Nyt on kaiken leikin loppu,
Nyt on nukkumahan hoppu,
Pois nyt juoksu, pois nyt läiske,
Pois nyt renkutus ja räiske,
Ovet kiinni, lukot lukkoon,
Koirain, kissain kidat tukkoon,
Ei saa vieras sisään tulla,
Tuuti, tuuti tuutilulla!
Äiti yksin laulaa saapi,
Äiti lastaan liekuttaapi,
Isä se taaskin laulun laittoi,
Tuoreen tuomentertun taittoi…
Aamulla kun kaikki nukkuu,
Poikanen jo varhain kukkuu,
Näin se huutaa jotta riekuu:
"Kukkuu, kukkuu —- kukko kiekuu!"
On se lapsi potra poika,
Niin se juoksee jotta roikaa,
Kaikki paikat tarkoin tutkii,
Kourillansa koppaa, hutkii:
Onkos luja? onkos löyhä?
Kaikki pehmittää ja pöyhää.
Aika mellakan hän pitää,
Joskus itkuhunkin itää,
Kun on herkkä, kun on herkkä,
Pieni piltti, koivun kerkkä!
Osaa sentään kiltti olla,
Niinkuin kissa kartanolla,
Tissuttaapi, tassuttaapi,
Äiti kultaa hassuttaapi…
Ulkona on hauskin olla.
Juoksennella nurmikolla:
Tuiskis! poika ojaan lentää,
Eipäs itke sirkku sentään.
Nousee ylös, jälleen kaatuu,
Mitäs tuosta, käy se laatuun;
Poika syöpi mitä antaa
Vaikka sammalia ja santaa,
Terveydeksi kaikki hälle,
Pikkuiselle pynttijälle!
Joka päiv' on yhtä hauska,
Työtä piisaa, jotta rauskaa;
Joka päiv' on yhtä pyhä,
Oppimista riittää yhä.
Kieli kulta kohta taipuu,
Joka sana sieluun vaipuu,
Kaunis sana —- kaunis mieli,
Oi jos siihen taipuis kieli!
Nuku, nuku äidin sirkku,
Isän toivo, pohjan virkku,
Linnunpoika, metsän teiri,
Höyhenkenkä, höylänlastu,
Peuran varsa, karhunpentu,
Tuu, tuu, tuu — — —