(1907.)
"SYDÄMEN SÄVELEET"
tai seitsemän vuotta myöhemmin,
Vuodet vierii, pyörii pois,
Kuvat kauniit vaihtuu.
Nuoruuttaan ken vaikerois?
Muistoksi se haihtuu.
Luonto lastaan heitä ei,
Vaikka haaveihinsa. vei.
Tässä istun, muistoin mies,
Laulujani tutkin.
Ajattelen herraties:
Tie on käyty mutkin;
Margareetan mailma vei
— Lempeäni vienyt ei.
Väärän valan vannoo hän,
Kanneltaan ken uskoo!
Jok' ei usko syttyvän
konsaan uuden ruskon,
Kyllä elo kuurnitsee,
Iskee haavan — lääkitsee…
Tässä istun, muistoin mies,
Polvellani kulta,
Ihmettelen jumal' ties:
Vielkö piisaa tulta?
— Vielä? Kuink' ei piisaiskaan —
Nyt se vasta alkaa vaan.
Lasta pientä suutelen,
Kirkassilmää poikaa.
Minkä ihmeen iloisen
Luoja mullen soikaan!
Oma vaimo — lapsonen —
Muutako viel vaatinen?
(1907.)