Miksei niinkuin virta vankka
syökse halki korpimaan,
niinkuin kosken ryöppy rankka
etsi alkuvoimoaan?
Miksei, miksei ihminenkin
irtau talviroudastaan?
Miksei loista, loimu, lennä
niinkuin luonto luomissaan?
2.
Minä tahtoisin nousta maasta
niinkuin tuores ruoho
jälkeen suvisateen,
ja tuottaa ilon ihmisille
ja itselleni…
Minä tahtoisin nousta maasta
niinkuin lintu,
joka petoeläimiä pelkää,
ja liitää taivaan avaruuksiin
kevein siivin…
Minä tahtoisin erkaantua maasta
ja riitaisilta rannoilta
niinkuin haaksi,
ja täysin purjein
kiitää ulapalle —
ja ainoastaan ystäväni kanssa
meren syvyyksillä keinahdella…
Taikka tahtoisin minä
niinkuin ukkosen salama
iskeä tähän maahan
niin että jäljet jäisi
ja vuorten perustukset järkkyisi
Ja sitten singota takaisin pilviin.
Niin tahtoisin minä — —
3.
Oli Suomessa ennen niin kaunis usko
Esivaltaan ja Jumalaan —
nyt vain verenpunainen aamurusko
luo pirtteihin hohdettaan.
Ja usko, tuo vanhan kansan taika,
on haihtumassa tuuleen niinkuin tuhka:
On tullut etsimysten uusi aika —
on lakaistava maasta rahka…