Moskovan raa'assa ilmassa, vilussa väristen, tuntuu etelän seuduissa käynti "kadotetulta paradiisilta".
Kiertomatkani on nyt loppunut. Kuka taitaa sen pituuden laskea! Siitä kun Lehtolaisen tervavenheessä Kiannan rannoilta läksin, olen vaeltanut ehkä liki tuhannen peninkulmaa. Sillä matkalla näkee jo monellaista naamaa, kuulee monellaista ihmispuhetta, huomaa monellaista luontoa. Ja monellaista mielialaa ehtii itse kokea. Kehoitan muitakin matkustamaan — semminkin semmoisia, joita surun lahja painaa. Ken Kiannat ja Kaukaasiat yhteen kyytiin koluaa, sille on jo kyllin tuulottelua yhdeksi kesäksi.
Vahinko ettei ole minulla ollut valokuvauskonetta mukana ja etten ole mikään muodinmukainen turisti. Kuinka paljon muistoja olisinkaan kerännyt! Ainoa lohdutukseni on tämä päiväkirjan repale, jonka nyt lopetan. Jos ei se muita huvita, niin on se ainakin itselleni muistoksi jäävä. Saattaisi se olla paremminkin kirjoitettu. Vielä merkitsen siihen sen proosallisen muistiinpanon että tämä kesämatkani Suomesta — Volgan, Kaukaasian ja Krimmin kautta — kiertäen Moskovaan maksoi kaikkineen 750 markkaa. Se ei suinkaan ole aivan paljon.
End of Project Gutenberg's Kiannan rannoilta Kaspian poikki, by Ilmari Kianto