— Jos tulee liikaa, niin saat tekaista itsellesi turvemajan ja ottaa
Vapun emännäksesi.
Joopin suu vetäysi leveään hymyyn. Ehdoitus oli hänestä siksi merkillinen, että hän tunsi vastustamattoman halun saada kertoa asia vertaisilleen. Illan tullen hän aterioituaan kiireenvilkkaa työnsi veneen vesille ja souti Vuona-Ukon mökille. Pirtin täydeltä hän huusi:
— Se sanoi, jotta saan rakentaa oman mökin ja ottaa piikatytön akaksi! Ja Joopia nauratti niin että maha hytkyi.
Hän kylpi kuin Sasu Punanen Vuona-Ukon saunassa. Pyysi ukon terävimmän puukon ja ajeli partansa pyhäksi. Aamulla ilmestyi hän parta ajeltuna, paperilappu leukahaavan päällä, paksut kelloliivit yllään meidän pirttiin. Hän oli kerrassaan komea hopeahapsiohimoineen, hän vivahti johonkin helsinkiläiseen vanhaan tuomariin tai vähintäänkin kajaanilaiseen raatimieheen!
Mutta Vapulle hän ei mitään sanonut. Eikä Vappukaan hänelle. Silminnähtävästi olivat toisiinsa tympääntyneet, koskapa ei Vappua helposti saatu enää käskemään Joopia kahville. Vappu kärsi äärettömästi siitä ettei Joopi, pökelö, kuullut hänen kauniita laulujaan! Oli tyttö kerran koettanut Joopille karjua korvaan, että hänpä se oli ollut Oulussa lapsenlikkanakin, jolloin oli nähnyt elävät kuvat ja puhunut telefoonissa, vieläpä juonut limonaatia herrain kanssa, vaan Joopi ei tullut sen kohteliaammaksi, tokasihan vaan:
— Pah, tytön repale!
Joopi oli tavallaan kirkollisempi olento kuin me muut. Juhannus-aattona, joka osui olemaan sunnuntai, tapahtui nimittäin että minä, isäntä, maalasin lattioita, vaimoni ja kälyni ompelivat lastenvaatteita ja Vappu neuloi kiireimmittäin rippileninkiään. Joopi kulki herroiksi ympärillä ja — pilkkasi meitä kaikkia.
— No on taloa: pyhänä työtä tekevät kuin pakanat! Mutta kirkkoon ei hän itsekään mennyt. Jos jolloinkin kävi kirkossa, niin kävi akkoja katsoakseen ja juoruja kuullakseen. Sillä jumalansanaa ei hän elämänpäivänä ollut kuullut. Merkillisesti hän tiesikin kaikki juorut! Varsinkin arimmat naima-asiat ja häväistysjutut tiesi hän pilkulleen. Omista rakkaussuhteistaan sitävastoin harvalle puhui. Eräs nuori työmies oli mestari häntä haastattamaan:
— Onko sulla muita kierroksessa kuin se Anni?
Joopi kun kerran rupesi purkamaan salaisuuksia, niin toinen oli katketa nauruun. Mutta minä, isäntä, en saanut kuulla kymmenettä osaa hänen lemmensalaisuuksistaan. Semmoisten kertomista isännälleen Joopi piti sopimattomana.