Punaiset kivet ne rannalla kuin verellä pirskoiteltu, Tuulelta pieksetyt ainiaan ja aalloilta huuhtoeltu…
Eipä ne aallot niitä punaisia kiviä
puhtaiksi taida pestä,
Punaiset kivet ne meren rannalla
tuomiopäivään kestää.
Nuorella poijalla omantunnon tuskat ja rikokset sydämmellä, — Eipä ne maailman riemut niitä taida koskaan hyvitellä.
36
Kerran olin minä reipas ja ripeä
- Nyt minä olen niin talmas ja kipeä.
Kerran uskoin ma elävääni vielä
— Nyt minä lepään murtuneella miellä.
Katselen päivää kuin syksyistä yötä,
En voi ajatella, en tehdä työtä.
Ystävät, ystävät, tuletteko sitten,
Kun olen joukosta pois elävitten?
37
Saaren rantoja astuissani tuli minun ikäväni: Että minä olin niin hyljätty ja onneton elämässäni.