39
Nyt mun täytyy lähteä ja kotikylä jättää, Viime kerran puristaa saatte nyt mun kättä.
Näin se poika poi'es saa
taaton tanterilta,
Näin se kuopus karkoaa
maamon manterilta.
Syksyn tuulet puhaltaa,
kuusten latvat nuojaa —
Maailman raitti alituinen,
ei oo siellä suojaa.
Siukku siivo laitettiin
pirtin paistajaksi,
Veikko nuori tuomittiin
seljän seilaajaksi.
Siihen asti poika on
mieron mailla yksin
Kuin se oman kullan saa
sydän-syleilyksin.
Nyt mun täytyy lähteä ja nyt mun täytyy mennä, Hevoset hirnuu, pimeä joutuu, — palannenko ma enää!
40
La mie laulan lapsen virttä,
Liekkuvirttä lasettelen
Pienen pirtin karsinassa,
Kun on soitsu sammumassa,
Seinäsirkka sirrittääpi,
Rukkihyrrä hyrrittääpi,
Uniukko uunin päällä
Liekuistani katseleepi —
Uniukko kuunteleepi,
Kuin se moamo lauleleepi:
Tule tänne uniukko,
Astu alas liekun luokse,
Sio lapsen silmät kiinni,
Sio silmät, kuro kulmat,
Sio silkkirihmoillasi,
Kuro kultalangoillasi —
Liekuiseni, lintuiseni,
Kullankiuru kaunoiseni,
Jo nyt karsta katkeaapi
Sirkan lamppu liukahtaapi,
Moamon rukki pysähtyypi,
Pirtti hiljaa hämärtyypi,
Uniukko vieress' seisoo,
Itse lasta liekuttaapi,
Lapsi leijuu unen mailla,
Leivosena lenteleepi
Yli kukkanurmikoiden —
Siellä paistaa kirkas päivä,
Seijastaapi sinitaivas…
[Muutamat säkeet sovitetut inkeriläisestä laulusta.]