Palas enkelit ne pienet
Itkusilmin kertoen:
"Näimme suolla kaksi puuta
Toisiansa kaihoten!"
Heltyi Luojan herkkä mieli,
Astui luokse kaihovain:
"Suru yksikseen on synkkä,
Kepeämpi kaksin vain!"
Naavakuusi, naanakoivu
Nyt ne kasvaa yhtehen,
Kohtalonsa kovan onnen
Yksin voimin kantaen.
Marmoripatsas.
Miten voivat nuo hohtavat silmät noin tunnotta tuijottaa? Ne kirkkaudellansa kietoo, mut vilullaan vieroittaa.
Sinä olet kuin marmoripatsas, niin kylmä ja kaunoinen, Kuin tahansa sinua tutkin — sydänlämpöäs löydä mä en!
Vanhalla vintillä kummittelee.
Vanhalla vintillä kummitteleepi.
Kuuletko — ullakon ukset ne käy,
Laattiat oudosti rusahteleepi
Nyt joku loukkoon kyyristäy…
Ken se? Ken se?
Siellä ne vanhojen saappaiden kanssa
Konttoorin nurkissa kolistelee,
Toiset tohveli-jalassa tanssaa,
Toiset kelloja kalistelee…
Ken se? Ken se?
Siellä on vanhoja kirjoja valli,
Kaulaton pullo ja puntaripuu…
Kaikki ne heittävät mullin mallin,
Pystyssä tukka ja irvissä suu…
Ken se? Ken se?