Kirkas tuli! tulkoon turma, tulkoon hornan musta yö,
Tulkoon tuhat tuulispäätä, jotka vonkuin maata lyö —
Onpas meidän miekkosissa, onpas turman torjujaa,
Jotka järkkymättä seisoo, eikä yhtään hosujaa!
Noin ma mietin innostellen katuviertä astuissain,
Kansankielen kaikuvaisen teidän suusta kuullessain,
Noin ma mietin, nyt sen laulan — laulu laulua on vaan,
Mutta laulussa on laine, joka vierii yli maan!
Lennä laulu! vieri laine! vyöry, hyrski hyökyen,
Jotta pauhintaasi sointuis karit kaikki yhtyen,
Jotta kuulis kuninkaatkin, kuulis valjut valtiaat,
Kuinka kuohuu kansan henki, laulaa laaksot, korpimaat:
"Emme miekoin, emme kalvoin tänne tulleet turvaks maan
Kotirantain rakkautta, Suomen nientä puoltamaan —
Vaan on meillä mielten miekka, säilä suurten sydänten,
Oikeutta orponakin väistymättä vaatien."
Terve teille tervakourat, poijat laajan Pohjanmaan!
Terve teille salvumiehet — kurkihirren korjantaan!
Terve Savon leipäleuvat, miehet mielen vilkkahan,
Hämeen kannot, Rannan ruotsit, kannelniekat Karjalan!
Terve!
"Olkoon niin!!"
"Olkoon niin!"…
Se kaikui niin kolkosti illan suussa,
Kun ensi kertaa sen kuulin —
On lukija laskenut uutisen pois
Ja huutavi värjyvin huulin:
"Ah herra, jo totuuskin kuollakko saa
Ja oikeus orjana laata?
Ja yksilön oikkuko johtavi vaan
Nyt kansaa ja isien maata?"
"Olioon niin!"
Niin, niin…
Se kaikui niin kolkosti korvissa mun,
Kun ensi kertaa sen kuulin,
Siell' ulkona raivosi myrskyinen yö
Ja ulvoen voivotti tuuli…
Kotimaan hymni.