Oi väärin, väärin!
(Nuorille).
Jos suomenkieltä poljetaan saleissa Suomalaisten ja vieras kieli kilkattaa vain siellä vuoksi — naisten, niin miehuuton se miesi on, ken otti oudon kantelon — ja väärin, väärin on se kansalleni tehty!
Ken lasna kuuli kuiskehet salojen siimeksessä, ken humut huomas korpipuun siell' lehtoin liepehessä, niin eikö hän sen värinän myös kuullut käyvän syämmessään: ne että kaikki lauloi — kieltä kalevaista?
Siis teitä veikot ainiaan ma moitin surkutellen, kun moni syyttäen "rakkauttaan" jäi kylmäks kantelellen: sen rikki löi — ja sanans söi — ja pirstat "piioillensa" möi — oi väärin, väärin on se kansalleni tehty!
Kulki Suomessa soturi.
Kulki Suomessa soturi,
Astui aikansa ritari,
Lipun nostaja — kalman kantaja,
Kohlun kostaja — avun antaja,
Raikas raivaaja kovan korven,
Suora soittaja sotatorven,
Aina pelvoton, ikinuori,
Tulta syöksevä tulivuori,
Heimon helmi ja suvun sormi,
Pylväs kansani kalevaisen…
Kaatui sankari haavoihinsa,
Suistui suulleen se suuri urho,
Sortui niinkuin sortuu honka
Vanhuudestansa vavahdellen,
Koska ampuupi salamyrsky —
Luonnon oikku, jot' emme tunne!
Miksi vaikeevat harpunlyöjät,
Miksei kielensä hällen helky,
Koska maassa nyt makaa urho,
Ajan tuulihin turtuneena?
Suomenkielen riemulaulu.
"Meill' on vielä kesken paljon puhdetöitä,
Siksi älkää sammuttako kynttilöitä!"