Te piirtäkää lehdille historian,
Siis piirtäkäätte se syvään:
Tämä kansa, mi kanteetta tuomittiin,
Ei uupunut uskosta yhtään!
Se tuomarin jalkojen juurehen riens
Ja huusi sen peittelemättä:
"Tuomari! Vääryys on tapahtunut,
Ja me vaadimme puhdasta kättä!"
Te piirtäkää lehdille historian
Ja sen reunoille pankaa te risti:
Hän, tuomari tulijaa tuntenut ei,
Vaan okaan sen onnehen pisti —
Ja hän käski sen mennä ja olla vait
Ja hän toivoi sen torkkuvan silleen,
Ja hän julisti käyntiin ne käppyrät lait
Sekä nyökkäsi ystävilleen…
Te piirtäkää lehdille historian:
Tämä kansa ei kapinata nosta!
Mut kansanpa kaitselmus nostavi sen
Ja kansojen Jumala, mi kostaa!
Ja eipä se enää nukkua voi
Joka ruoskalla herätettiin,
Sen sormissa aina sen suhina soi,
Jos vaikka se vapautettiin!
— Ja ne lehdet ne kerran kertoa voi:
Se kansa, min turma jo koitti,
Se parvi, mi pienenä tappion sai —
Ylivoimansa kuitenkin voitti;
Niin, voitti! Ja voitonpa ääniä sen
Koko Euroopan torvet ne soitti,
Ja se riemussa tuhanten rintojen
Elon kruunulla aateloittiin!
Iltahyräily eräässä Lönnrotin keinutuolissa.
Tämä tuoli, tumma tuoli,
Hiljallensa kiikkuu,
Tämän tuolin penkin päältä
Suomen maine liikkuu!
Tällä tuolilla istunut
Se on se Lönnrot suuri,
Tämän tuolin tunnelmiss
On Kalevalan juuri…
Tässä ukko souteli
Ja soitteli kanneltansa,
Tässä tuumi, tupakoi
Ja kaateli kahviansa.
Tähän ukko uuvuksissa
Unehenkin vaipui,
Piippu putos, tuli sammui,
Sauhu kattoon haipui…
Tässä on oiva olla,
Hyvä hyräellä,
Suomen kansan runoutta
Mielin mietiskellä.