Älä koske, ah, älä koske mua, mene pois ja älä mua katsele nyt! Sillä käärme, se kavala ja kiukkuinen on yöllä mua pistänyt…
Sinun hellyytes tulee nyt liian myöhään,
vedä pois, vedä pois käsi valkoinen!
Sinun hellyytes tulee nyt liian myöhään
mun käteni on musta ja saastainen…
Sinä illalla kylmänä kielsit sen multa,
mitä silloin ma itkien rukoilin,
Sinun hellyytes tulee nyt liian myöhään,
vedä pois, vedä pois käsi valkoinen.
Se oisi mun käärmeeni taitanut tappaa
Sun kätesi, lämmin ja leppoinen:
Sinä et sitä silloin tahtonut antaa —
vedä pois, vedä pois käsi valkoinen.
Ma suonissa kalman väreet jo tunnen,
käy myrkky mun vertani kierrellen.
Sinun hellyytes tulee nyt liian myöhään
mene pois, oi impeni puhtoinen…
—
Miksi en sinua ma tuntenut ennen kun tuo liekki sun rintaasi nousi — miksi — oi miksi?
Ehkä ois silloin säästynyt meiltä mitä nyt kumpikin kantaa me saamme ehkä — oi ehkä?
—
En tahdo ma naista, mi mulle ei vois
kuin ruumiinsa avuksi antaa —
ma ennemmin kärsiä koetan nyt näin
ja mun rakkaus-tuskani kantaa.