Sinä tiedät sun velvollisuutes,
sun suuntas ja elämän työs —
Minä velvollisuutta en tunne,
en eloni maalia myös.
Mut yhden ma sentään tiedän — ja se eloni tehtävä lie: Että sua minä lemmin, lemmin, vaikk' eloni voimat se vie!
—
Ah voi nyt minun armastain,
Ah voi sairasta sirkkustain!
— Hänen onpi niin vaikea olla…
Povi valkea vavahtelee… hänen jalkansa palelee… on otsassa hirveät tuskat… tulirenkaat… ja kouristukset… hän ääneensä valittelee — se sydäntäni vihloo…
—
"Margareeta!
Miten voin sua auttaa?"
Ei kuule hän mua, ei ymmärrä mua, hän houreissaan itkee ja huutaa. Yön myrskyt ne nurkissa ulvahtelee ja pilvet peittävät kuuta…
Oi taivahan Luoja säästä hänen silmäinsä kirkkautta, hänen rintansa korkeutta, hänen huultensa tulta, hänen kutreinsa kultaa, hänen sulouttaan, hänen hyvyyttään, koko neitseellistä pyhyyttään… Oi taivahan Luoja säästä!
Mitä auttavi rukous? — Ei sielt' tule huojennus: Esi-isien synkeät synnit, elon riehut ja rikkomukset mun neitseeni viatointa verta ovat turmelleet…