Sillä jos se mahdoton tapahtua vois
ja hän vaatis sua vaimokseen,
Niin hänetkin nyt sinä hylkäisit pois
yhä jääden vain yksikseen…
Ah Margareeta, miks poljet sa noin sen pyhimmän pyyteistä maan, min Luoja sen naisen sieluhun loi, joka äidiksi halajaa!
—
Sinä tahdot hoidella haavoittuneita, hoidella hellästi, hyvästi — Oi milloinka tahdot sa hoitaa myös häntä, jota itse sa haavoitit syvästi?
—
En tyydy taiteeseen ei elämää se anna, Se tuskan hetkinä on kylmä, lohduton.
Ma elon arvon voin
vain eletystä juoda,
ja eletystä vain
mun luoda elämäin:
Kun laulu toteutuu, ja sadun sankareina ei haaveen keijut käy, vaan itse ihmiset!
—
Jollen olisi sairas: tää elo ois ruusutarha! Ja päivä sinne paistais ain myöhään sekä varhaan. Ja nuoren nurmen lailla mun tunnelmani tuoksuis, en oisi voimaa vailla, en joutuis koskaan harhaan, ja hymyilevin huulin ma lauleleisin mailla…