— Emme saa hätäillä! lohduttelihen hän vaimonsa kuullen. — Kunhan tästä päästään uutistalon tekoon Käkiniemeen, unhoittuvat vastoinkäymiset. Se on varma! Katsoppas Hetu näitä piirustuksia: tuohon olen ajatellut pirtin ja tuohon kauniin kamarihuoneen, ja tuohon, arvaahhan…
Mies ja vaimo syventyivät yhdessä tutkimaan uuden kotinsa piirustuksia, antautuivatpa hauskaan väittelyynkin:
— Miten sinä sitten olet ajatellut?
— Tietysti näin. Annahhan kynä…
— Ei käy. Ei salvosta voi niin panna…
— Vaan kun minä tahtoisin!…
— Joo, joo, mutta…
* * * * *
Vihdoinkin, toukokuun puolitienoissa, kun kevätpurot porskuivat hurjimillaan ja sinihaaleassa avaruudessa leyhkivät lenseät tuulahdukset, ja Rämsänjärvestä jo hohti silmään ensimäinen leveä railo, joka ulottihen Ukonpirtiltä Käkiniemeen asti, saapui Metsähallituksen ratkaisu Herkko Tapion torpanpaikan anomuksen johdosta. Mies sai sen sanomalehteänsä periessä käsiinsä postitoimistosta, johon metsänhoitaja sen oli jättänyt postineiti Strömbergin luovutettavaksi asianomaiselle 2 markan 50 pennin lunastusta vastaan.
Herkko Tapio maksoi, sieppasi isokokoisen kirjekuoren ja kiiruhti värisevin sydämin ulos maantielle. Hei! siis vihdoinkin, jumalankiitos! Hän hyppäsi yli ojan ja istuutui puiden taa aurinkoisella palvella seisovalle kivelle, viilsi kuoren auki veitsellään ja alkoi lukea, jähmettyvin verin: