— Niin, minä kysyn? sanoi Tapio ja hyppäsi metsävahdin eteen.
— Vostmestari Parkin!
— Älä valehtele!
— Valehtelekko? Älähän mies ipata. Tässä on valtakirja!
Hän näytti läpimittakojetta ja leimakirvestä.
— Uskotaan! sanoi Tapio terävästi. — Mitäs puita täältä nyt siis otetaan ja kenelle, jos saan luvan tiedustaa herra Kouhoselta?
Välivahti irvisti, mutta herran nimitys häntä omituisesti viehätti.
— Otamme pärepuita metsäherran virkatalon kattoon. Kaksikymmentä senttiä rinnan korkeudelta! Sata ja kaksikymmentä puuta! selitti Kouhonen viran tärkeänä.
— Täältäkö mestarisi ottaa käski?
— Täältäpä hyvinkin. Täällähän tuo on joutilas metsä.