— Bulvan! sanoi ylimetsänhoitaja ääneen ja rapisteli papereita.
— Sihteeri! Missä on sihteerini?
Sihteeri Strandelin, jolla oli pieni komero ylimetsänhoitajan virkahuoneen vieressä, oli pistäytynyt ulos, mutta palasi pian kädet punaisina, nenä sinisenä.
Ylimetsänhoitaja rypisti kulmiaan samalla kun uudelleen kilisti pöytäkelloaan.
— Ilmoittakaa Särkisalmen hoitoalueen metsänhoitajalle että, saaman määräyksen takia virkamatkalle Rämsänrannalle, olen estetty saapumasta sinne sovittuun aikaan. Samoin ilmoittakaa Ahmaisten v.t. metsänhoitajalle että paljojen töiden takia arkiston tarkastus jääpi kevääseen. Ja vielä kirjoittakaa Kipulin metsäkasöörille että ennen aikomani käynti paikan päällä lykkäytyy tuonnemmaksi. Oletteko käsittänyt?
Sihteeri Strandelin nyökkäsi ja murisi, mikä murina aina hermostutti ylimetsänhoitajaa, mutta jota vastaan hän ei löytänyt ohjesääntöä eikä kiertokirjettä.
— Djah, saatte mennä.
Mutta sihteeri ei mennyt, vaan alkoi rykiä, katsoen kiiluvin, kuperin silmin esimieheensä.
— Mitä aijotte sanoa? kysyi ylimetsänhoitaja kärsimättömästi.
— Että onko ylimetsänhoitaja lukenut eilisiltaista lehteä? huomautti sihteeri siivokseen.