Tässä täytyi olla koira haudattuna. Ettei vain hallitusta tahdottu vetää nenästä?
— — — — —
Ja Metsähallitus palautti kaikki neljä anomusta tarkastuspiirin ylimetsänhoitajalle vaatien ylimetsänhoitajaa ryhtymään kaikkiin niihin tiedusteluihin ja varokeinoihin, mitä anomukset edellyttivät hakijain pätevyysehtojen y.m.s:n suhteen, mutta etenkin ottamaan selkoa, mikä kullakin hakijalla oli todellisena tarkoituksena. Tarkastuspiirin ylimetsänhoitaja oli asiain selville saamiseksi Metsähallituksen mielestä velvollinen käymään paikan päällä tarkastamassa, missä määrin paikallismetsänhoitajan ilmoittamat mittaeroavaisuudet maanviljelystoimihenkilöiden mittauksista olivat varmat ja etenkin — siitä huomautti ylitirehtööri yksityisessä kirjeessä ruotsiksi — tutkimaan Käkiniemen geoloogisia ja mineraloogisia ominaisuuksia.
Herra ylitirehtööri pelkäsi että Suomen Metsähallitus jollakin tavoin kärsii tappion, jos tuosta Käkiniemestä sattuisi koitumaan hyötyä kenelle tahansa hakijoista. Joskohta kruunu oli yliherra löydetyille aarteille, niin kuka takasi ettei…? Merkeistä päättäen oli herra ylitirehtööri tullut siihen ajatukseen että hänen itsensä vaatisi tehdä virkamatka halki Suomen vartavasten tutkiakseen Rämsänrannan Käkinientä. Tietysti niin ettei sitä vartavastiseksi matkaksi huomattaisi (Isänmaan idän kiristämät valtiolliset olot olivat opettaneet suomalaisiakin virkamiehiä isänmaalliseen urkkimiseen). Hän ei ollut ajatustaan ilmilausunut Metsähallituksen muille jäsenille, vaan oli tyytynyt siihen että esitutkimus toistaiseksi annettiin piirin tarkastajan huostaan. Jos tutkimuksen tulokset näyttäytyisivät epävarmoiksi, silloin voisi tuon virkamatkan hyvin järjestää.
* * * * *
Tarkastuspiirin ylimetsänhoitaja Brandenberg oli parahiksi suuriin susiturkkeihinsa käärittynä palannut seitsemän peninkulman tarkastusmatkalta, kun löysi virkapöydältään Metsähallituksen lähettämät paperit ynnä kirjeen ylitirehtööriltä.
Häntä hermostutti rämsänraatalaisten anomusten paljous, mutta enin se että Metsähallitus määräsi hänet ottamaan selkoa kaikista asianhaaroista, jotka olivat yhteydessä Käkiniemen paikanpyyntikilpailun kanssa. Kiusallisella tarkkaavaisuudella huomasi hän ylitirehtöörin vetämän alleviivauksen ja reunamuistutuksen Tapion sanojen kohdalle: Minä rakastan metsää! Hänenkin mielestään oli rakastamisen käsite aivan sulamaton viralliseen kaavaan ja yhtä hullunkurisena hän piti kirkkoherra Hyttysen hartaudenharjoitus-harrastuksia kruunun metsässä. Konstantin Kouhonen oli kompetentti hakija, koska oli ylimääräinen metsävahti ja myös Sutinen saattoi tulla kyseeseen, mutta Tapion ja Hyttysen paperit olivat niin omituiset että ne vaativat erikoista toimenpidettä ja periaatteellista tarkastelua ja tarkistelua Metsäviranomaisten puolelta. Varsinkin maanviljelysvirkailijain sekaantuminen Tapion asiaan ja tavallaan siis Metsähallitusta vastaan, koskapa ensimäinen anomus oli paikallismetsänhoitajan ehdotuksesta hyljätty! Ylimetsänhoitaja Brandenberg, ollen numeromies, ryhtyi oikein hikipäin ja paitahihasillaan ratkaisemaan probleemia, miten saattoi olla mahdollista että metsänhoitaja Bergin ja herrojen Maatiaisen ja Poutaperhon mittaukset maan viljelyskelpoisuudesta johtivat erilaisiin tuloksiin. Hän rupesi kuvittelemaan mitattua aluetta, otti puhtaan paperiarkin ja piirteli sen täyteen viivoja, vinkkeleitä ja poikkileikkauksia, kaivoi arkistosta tarkastuspiirin kartan, merkitsi siihen sinisen pisteen, mutta harmitteli ettei koko nientä siellä oikein ollut olemassakaan, rupesi siis parantamaan karttaa, piirsi siihen pitkän niemen suikaleen vesireunaan, palasi taas paperipiirroksensa ääreen ja alkoi luoda metsiä ja maisemia summamutikassa kaiken sen perusteella, mitä Käkiniemestä sanottu oli ja miltä se näytti metsänhoitaja Bergin karttaskitsissä, johon hän jostakin syystä ei täysin luottanut. Ylimetsänhoitajan laskutapa kävi seuraavaan suuntaan: Poutaperho ja Maatiainen, se on x + y = 1 1/2. Berg, se on B = 1/2 heht., mutta vaikka hän näin laski kolme päivää, sai hän aina saman tuloksen, josta oli lähtenytkin, nimittäin ±0. Toisin sanoen: hän ei tietänyt varmasti, mitä Käkiniemi sisälsi?
Selvää oli että sinne, hoitoalueelle, oli matkustaminen, mutta sepä juuri olikin vaikein ratkaistava. Kuka takasi miten siellä, Rämsänrannalla, jossa olosuhteet viimeaikoina olivat villiytyneet, ylimetsänhoitajaa otettiin vastaan. Jos sinne saikin kahden hevosen kyydin, niin saattoi tapahtua että takaisin oli tarjona kovempi kyyti. Ylimetsänhoitaja Brandenberg tunsi vaistomaisesti, mitä tarkastuspiirin kansanhengessä liikkui, hän oli silloin-tällöin matkoillaan kuullut ääniä ja nähnyt liikkeitä, jotka eivät olleet ystävällisiä ylimetsänhoitovirastoakaan kohtaan.
Pappi ja sosialisti kilpailemassa samasta kruunun palstasta? Ja hän, ylimetsänhoitaja, sovintotuomariksi!
Jos antoi sosialistille, niin pappi pieksi jumalansanalla; jos antoi papille, niin oli odotettavissa anarkistinen liike Rämsänrannalla — sikäli kuin hän valtiollisia virtauksia ymmärsi —; jos ei antanut kummallekaan, vaan antoi Konstantin Kouhoselle, niin se saatettiin leimata puolueellisuudeksi; jos hän taas antoi tuolle muutamalle Sutiselle, niin se tosin pelasti vaarasta, mutta oli epäviisasta menettelytapaa, sillä nähtävästi oli Sutinen vain viekas syötti jonkun toisen, kenties papin, hyväksi. Sillä asunto-oikeudenhan saattoi siirtää…