Ja Räisäselle tyrkätään lasillinen väkevää wiskyä käskyllä tyhjentämään se jalomielisen isännän Edelsteinin kunniaksi. Mutta metsänhoitaja Berg eristyy muista forstmestareista ja puhelee melkein kuiskaamalla metsävahdin kanssa ovisuussa. Hänen silmissään on loistava ilme:
— Näittekö varmasti?
— No vissisti, herra vosmestari.
— Oliko kumppaneita?
— Ei ollut. Yksin se siellä ajeerasi. Ja kuulkaahan miten se änkkäsi, häjy, kun minä…
"Metsäherrala?" Vai niin hän sanoi!? Herra Bergin silmät jäävät tuijottamaan metsänvartijaan että mitä tämä…
— Me järjestämme asian pian, — sanoo hän sitten välinpitämättömällä äänellä. — Räisänen toimittaa jo tänä iltana sanan Anttoselle ja Konsta Kouhoselle.
— Strunt i den saken! huutaa naapuripitäjän iloinen metsäherra. —
Antta moukan pykkätä! — Bror Fjalar, låt vakten gå.
Ja hän alkaa puhua "bagatellista" sekä vie käsikynkästä virkaveljensä väkisin sisähuoneisiin.
— Ei saa häiritä päivän sankaria. Din skål, Knut Osvald ja kaikkien heilojesi!