Sisältä salista kantautuu korviin iloista hälinää, ruotsinkielistä laulua ja pianon rämpytystä — ja Linta ja Alina juoksevat nauraen ovissa. Sattuu nimittäin olemaan metsänhoitaja Edelsteinin syntymäpäivä ja sitä vietetään prameasti, koska se on hänen ensimäinen syntymäpäivänsä Rämsänrannalla. Saapuvilla ovat kaikki paikkakunnan vosmestarit ja naapuripitäjistä myös neljä metsänhoitajaa.
Herrat ovat hienossa hiprakassa — he juovat punssia, wiskyä ja likööriä — ja kun metsänvartija pyytää saada puhutella esimiestään Bergiä, niin siihen puhaltautuvat hänen ympärilleen muutkin ja sekaantuvat asiaan. Ja siinä nyt kuka mitenkin arvostelee luvattoman talon tekijää ruotsinkielisin arvosanoin:
— Djäfla kanalje! sanoo yksi.
— Fårskalle! sanoo toinen.
— Rackare! huutaa kolmas.
— Säg hellre stackare! lisää neljäs.
— Hirtte henet leveranssipuuhun! Hängas skall han!
— Nej, låt bygga ifred! sanoo naapuripitäjän metsänhoitaja. —
Kruunun metse ei loppu.
— Kan man lita på vaktens angifvelse?
— Lugna er, mina herrar! Ett glas åt Reissänen! Ett fullt glas åt
Re-Re-Reissänen — det hjälper inte fan.