"Naisvihaaja — sellaiseksi on minut kohtalo tehnyt."
Ja ikäänkuin hänen vapautuneen mielensä vastakaiuksi pamahti jälleen pakkanen korkeassa kuusikossa kumahtaen läpi purevan ilman — vaikka se tosin yhä kajahti kuni hätälaukaus, minkä haaksirikkoinen laiva ampuu kaukana merisumussa…
JÄLKILAUSELMA.
Lehtori Karm, ylioppilastoverini, joka noin kolme vuotta takaisinpäin naimattomana miehenä kuoli sydäntautiin, uskoi minulle kerran päiväkirjansa ja osan kirjevaihtoansa jonkun Venäjällä elävän naisen kanssa. Ymmärsin että hän luovutti nuo paperinsa siinä mielessä että käyttäisin niitä aiheena johonkin novellintapaiseen. Minun täytyy tunnustaa että luettuani läpi hänen mieskohtaiset muistiinpanonsa, en tuntenut olevani erittäin halukas niitä julkisuuteen tuomaan — syystä että se kuva, jonka hän, lehtori Karm, ympäristöönsä teki, oli mielestäni kokonaan päinvastainen kuin se, minkä hänen papereistaan sain. Ymmärsin että nuot kirjoitelmat olivat hänen nuoruutensa heikkouksien sentimentaalisia luomia, sellaisia, joita meillä muillakin monella lienee, mutta jotka tavallisesti vuosien karttuessa kauniisti poltetaan. Mutta en myöskään hennonut kokonaan hyljätä tuumaa, jonka toveri minulle oli esittänyt.
Muistan meillä silloin olleen jonkunlaisen keskustelun asiasta.
— Jos kirjoitat — virkkoi lehtori leikillisesti — niin et tarvitse mitään salata, sinun pitää minut esittää sellaisena "raukkamaisena olentona" kuin olin — silloin!
— Mutta enkö saa mainita sinun nykyisyydestäsi — sanoin minä — että sinusta vuosien kuluessa on tullut sangen ryhdikäs ja yhteiskunnallisesti miehuullinen olento, joka on ottanut osaa — yksinpä Venäjän vallankumousliikkeeseenkin? lisäsin.
— Jos niin tahdot, — vastasi hän jäykästi hymyillen, — niin voithan siitä mainita lopussa, ainoastaan mainita — huomautti hän painokkaasti — mutta se ei kuulu romaaniin.
— Mutta miksi tahdot että sinut esittäisin sellaisena raukkana, jona esiinnyt omassa päiväkirjassasi? väitin minä.
— Siksi, — vastasi hän lujasti — että silloin olin sairas, ja sairaus vaikuttaa sen että kaikenlainen sielunelämä, yksin lempikin, muodostuu surkeaksi.