On miehiä, jotka pysyvät koskemattomina naisiin — ei siveellisen ihanteen perustuksella, vaan sentähden että se on heille helpoin tapa loistaa muiden yli. Tällaisten miekkoisten täytyy tietysti olla erityisen terveitä ruumiiltaan, mutta vähemmin kehittyneitä tunne-elämältään, niin että aina jäävät jääkylmiksi kiusauksille. Minä luulen että tällaisia miehiä on peräti vähän, ehkä yksi sadastatuhannesta — ja sellainen juuri on sankarimme Polykarppus. Hänen siveytensä on kuin päärly, joka löydetään maasta niin puhtaana ettei sitä tarvitse ensinkään puhdistaa heti nähdäkseen, kuinka kirkas se on — se on kuin kuninkaan kruunusta suoraan singahtanut kuivalle, hiekoitetulle paraatikäytävälle…
Niin. Tohtori Polykarppus on kyllin huomattu mies ja jonakin päivänä tulee hänestä vielä meidän arkkipiispamme. Jos kohtalo olisi sallinut hänen syntyä roomalaiskatoolisen kirkon helmoissa, niin tulisi hänestä ihan varmasti kardinaali ja sitten ihan varmasti itse paavi, Pius viidennentoista nimellä. Mutta sallimus antoi hänen syntyä vaatimattoman luteerilaisen kirkon helmoissa ja sentähden hänen maallinen kunniansa ei voi kohota mainittua asemaa korkeammalle.