Luulin jo kaikkein nukahtaneen, kun kuulin emännän vienosti kuiskaisevan vieressään makaavalle pojalleen:
— Kuule sie Martti, tiiätkö sie tään toisen vierahan nimeä?
Höristin korviani kuullakseni tiesikö poika minun nimeäni. Mutta arvatenkaan ei hän sitä tiennyt, koska äiti heti kuiskasi perään:
— Se on Ilmolin'i… ja tään toisen nimi on Juuso eli mikähän lienee ollut (Toverini nimi oli Justus).
Sitten oli taas kaikki hiljaa ja minä käännyin toiselle kyljelleni nukahtaakseni. Se oli omituinen tunnelmasarja kaikkien edelläkuultujen kertoelmien jälkeen; varsinkin emännän surullinen kohtalo oli painunut syvemmin mieleeni: kymmenen kuollutta lasta ja yksi tukehtunut… neljäntoista lapsen synnyttäjä… minkälainen aviokumppani oli mies?… sitten: isännän ihmeellinen parantuminen… luostariin luvattu hevonen… metsässä piileksivät lahkolaiset… verellä kirjoitetut nimet… — voi, mitä kaikkia elämäntarinoita kätkivätkään nämät kovanonnen syrjäiset erämaat! Ja tämä oli kanteleen vanha kehto ja Väinämöisten muinoinen kotimaa! — Täältähän oli Lönnrot aarteensa kerännyt. Täältä olivat Ainot armaat astuneet ja siskoiksi veen kaloille vierineet, täällä Mielikit myhäilleet; täällä oli Sampo taottu… "Oi Karjala, muistojen maa!"…
Näihin sekamelskaisiin aatelmiin vihdoinkin nukahdin. Unen läpi kuulin, kuinka keskiyön aikaan rajusti alkoi sataa vettä. Koko sintsin katto romisi ja pauhasi kuin hätärumpu. Ja tähän rummutukseen minä uudelleen uinahdin.
(1896)
Riisuttu riemuni
Oli se ollut koko surkea suvi! Kesä oli tullut niin myöhään että jäät vasta juhannusviikolla olivat järvestä lähteneet ja vasta heinäkuussa oli saapunut oikeita kesäisiä päiviä. Silloin oli ollut niin lämmin ja tyyni että tahtoi sulaa, ihmiset läähättivät — eläimet läähättivät, vesi järvessä lämpeni kuin tulen alla, öisinkin osotti lämpömittari yli kaksikymmentä astetta. Eikä sateen pisaraa pirahtanut taivaalta… Mutta niitä päiviä kesti ainoastaan kaksi viikkoa, tuskin sitäkään. Siihen se loppui oikea kesä, tuulet pyörähtivät pohjan ja idän puolelle, ilma kävi koleaksi, alkoivat sateet. En uskonut silloin että semmoista säätä kestäisi läpi koko suven. Satoi heinäkuun loppuun, satoi syyskuun…
Milloinka purjehtia?