Ja kun olin kysymykseen mitenkuten vastannut, sinkautti hän yhtäkkiä kysymyksen:
— Suostuikos Suomen eduskunta maksamaan sotilasmiljoonat Venäjälle?
Ja nauroi erikoisen makeasti, kun yksi poromiehistä, entinen edusmies, vakavasti sanoi suomeksi että kaksitoista miljoonaa oli luovutettu.
Hän, pappi "Yksinäinen", opetteli paraikaa suomea, mutta puhuminen meni toistaiseksi päin hongikkoon. Täytyi ihmetellä, mistä vaikuttimista hän juuri nykyisin oli saanut päähänsä että piti oppia suomea? Me tietysti annoimme täyden tunnusteen hänen harrastukselleen ja kehoitimme tarkemmin tutustumaan suomalaisiin.
Kun läksimme pois lukkarista, koetti pappi kaikin tavoin estää meitä poistumasta. Tämä ei ollut tavallista kohteliaisuutta — toisen kodissa. Kun parinkymmenen minuutin päästä teimme toisen vieraskäyntimme paikkakunnan kansakoulunopettajattaan luo, hyökkäsi laahusniekka hengästyneenä ja aivan hätäytyneenä sinnekkin ja etsi erityisesti tämän kirjoittajaa aivankuin tahtoen vartioida ettei saisi puhua opettajattaren kanssa yhtään sanaa hänen, papin, kuulematta. Kaikkiin teki tämä papin urkkiminen kiusallisen vaikutuksen, joka tunnelma kuitenkin pian haihtui, kun hän seuraavassa tuokiossa heittäysi sangen ystävälliseksi ja solkkasi suomea muiden poromiesten kanssa.
Minusta hän jälleen ei mitenkään tahtonut erota, kun muutamien muiden kanssa nousin lähteäksemme kylpyyn, johon kievarin Iro oli meitä tullut käskemään.
— Ishtuma! Ei menemän! Pagavarim jeshtshoo! sopersi hän, vaan minä selitin että pidän saunasta intohimoisesti…
— Jummarrah! Panimaaju! Ei kiireh! Vaan me läksimme kuitenkin, viisi henkeä, mutta toiset jäivät opettajattaren ja papin pakinoille.
"Mitä pirua se tahtoo? Kunhan ei hyppäisi saunan lauteillekkin jälkeen?"
Kylvystä palattuamme emme enää menneet minnekkään sinä iltana, vaan rakensimme hauskan saijupöydän kievarikammioon ja panimme toimeen yksityisen illatsun keskuudessamme. Sissipäällikkö hämmästytti meidät vetämällä laukustaan sellaisen kauniin kapistuksen, jollaisia ainoastaan parhaat raittiusmiehet joskus pussissaan kantavat. Koteutuivat siihen toisetkin ja kertoivat että pappi oli ollut sangen mukavalla päällä ja suostunut seuraavana päivänä tulemaan poropulkkaan valokuvattavaksi.