"Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…!"
Mutta juhlapirtissä ja talon kamariloissa vielä valvottiin makuullaan. Jos oli päivä ollut suurenmoinen elävine poroineen, niin oli yö yhtä uljas Tuonen porojen taljoineen. Ajatellappa että sata miestä kukin saa taljan vuoteekseen — kelpaa köllöttää moisella mökkänällä [vuokkilaisia sanoja], päänalus-pullinaan neljän tuulen hiippa ja peittonaan sininen umpitakki! "Kunhan minn' en vuan unissani puttoisi pulukasta!" sanoo apteekkari. Hyrynsalmen lääkintähallitus viljelee sanan viisautta viimeiseen asti saaden monen uneliaan herätetyksi vatsoja hytkyttävään nauruun. "Kuuluu ohjelmaan!" murahtaa Mustaparta, joka vieressäni lojuu taljalla. Jumala on todella luonut ihmeellisen mukavia tyyppejä moisille poropäiville.
Vihdoinkin kaikki vaikenevat ja poromiesten yhteinen juhlakuorsaus alkaa pauhaten kuin paras jouhiorkesteri.
Sanotaan että kuorsaus on voiman merkki —.
* * * * *
Taas liehuivat liput korpitiellä: Kiannan karavaani teki juhlallista palausmatkaa eroten Pesiön pataljoonasta. Itse Hallan ukko ja Hallan akka seurasivat juhlasaattueessa, jota hännysti iloinen porotohtori. Sitäpaitsi oli onnistuttu voittamaan Hyrynsalmen postineidin ynnä Puolangan propsipäällikön sydämet — myös ne seurasivat mukana. Ja huolimatta paukkuvasta pakkasesta katkesivat peninkulmat helposti. Parrat kuurassa karautettiin Ämmän raunioille. Siellä sijaitseva köyhäin lasten koti purki oitis sisältönsä ja me huusimme yhteisen tervehdyshuudon kaikelle sille, mitä luminen Pohjola tarjoaa. Etteivätkö moiset huvimatkailijat herätä valtavia tunteita pienokaisissa? Oh, ne painuvat niiden sieluihin iäksi. Ja hekin, nämät Suomussalmen köyhät orpolapset, korottivat äänensä laulaen kimeästi "Nälkämaan laulun". Oli sydäntä värisyttävää, kun he avopäin ja päällysnutuitta juoksivat porojemme jälissä kirkuen eläköönhuutoja…
— — —
Poropäivät olivat päättyneet. Mutta muisto elää ja se muisto on hyvinkin hupainen, valtava ja mietityttävä. Moisilla porojuhlilla on suurempi merkitys kuin moni arvaa! Ne ovat luontaiset meidän olosuhteillemme, ne eivät vaikuta ainoastaan ulkonaisten muotojen kehitykseen, vaan kasvattavat sisäisiäkin elementtejä. Ne ovat yhtäaikaa meidän turisti- ja urheilu-juhliamme, laskiaiskarnevaalejamme, laulujuhliamme, opintomatkojamme, puhujakoulujamme, näyttelyjämme, partasuu-urostemme ja neitojemme karjalaiskisoja, nuorten miestemme ja nuorten naistemme vapaa-aatteisia tutustumistilaisuuksia, joista ei tottatosiaan liene pahaa sanomista niin kauvan kun osaamme panna arvoa ja kiinnittää toiveita korpikulttuuriin, jonka päätekijöinä ovat luonnonrakkaus ja kohtaloonsa tyytymys.
Ensimäiset poropäivämme? — ensimäiset säkeet meidän uudessa maakuntamarssissamme.
(1912).